Waltrodom Blogi

Fiilis: 1up & Iloinen

On taas vierähtänyt tovi viimeisestä postauksesta, mutta antakee anteeksi. On ollut Auringon Etuvartio 2:sta, random viikon mittaisia Oulu-visiittejä ja viimeaikaisista reissu Kuopioon ja WH40k3: Underhiveen. Mahtava reissu ja rakastuin kuopiolaisiin ja niitten pelikulttuuriin. Jos joskus myöhemminkin elämässä on varaa niin täytyy kyllä käydä pelailemassa tuolla.

Reissuhan omalta osaltani varmistui n. viikkoa ennen peliä kun kävimme keskutelua aiheesta muiden Rovaniemeltä/Oulusta lähtevien kanssa ja kävi ilmi että mahdollisesti mahtuisi vielä yksi matkustaja heidän autoonsa. Tarkoitus oli siis lähteä Muffen vanhempien 7-paikkasella autolla välille Oulu-Kuopio-Oulu. Soitin sitten pelinjohdolle kun ihmiset olivat sitä mieltä että kyllä autoon mahtuu vielä yksi vaikka sitten täytyisikin matkustaa vähän ahtaammin (tavaratilaa ei autosta seitsemällä matkustajalla paljoa ollut). Pelinjohto lupasi kyselevänsä muilta pelinjohtajilta josko peliin mahtuisi vielä yksi pelaaja hangaround-hahmolla. No sehän passasi. Sitten ei kun matkaan. Rovaniemi-Oulu väli meni leppoisesti Aleksin kyydillä kun mokoma oli käyttämässä äitiään Oulussa jollain asioilla. Torstaina Ouluun ja illasta istumaan Graaliin kera hajanaisen osa Richard III:en työporukkaa ja Aleksi. Samikin tarttui jostain matkalta mukaan.

Perjantaina sitten lähdettiin kohti Kuopiota joskus illasta. Autossa oli kuin olikin ahdasta seitsemällä ihmisellä ja ennen ensimmäistä pysähdystä en tuntenut toista persposkea mm.. Ahdasta oli mutta sitäkin tunnelmallisempaa. Perillä Kuopiossa olimme joskus yhden kieppeillä (?) ja majoittauduimme Suskalle. Maailman ihanimpia ihmisiä. Oli tehnyt pannaria ja kaikkea hyvää. Siinä poristiin hetki ja alettiin sitten levittäytyä pitkin lattia-alaa. Saatoin melkein kuvitella Suskan kämppisten mahdollisen ihmetyksen aamulla kun on menossa suihkuun ja eteistä ja keittiötä myöten lattialle on levyttänyt kasoittain larppaajia. Illasta sain myös luettua hahmoni sähköpostista, joka oli saapunut samana päivänä (!). Tykkäsin mokomasta vaikka hangaround olikin.

Lauantaina peli. Hieman ehkä koko reissussa pelotti, että pelissä huomaisimme yhtäkkiä pelaavamme täysin omalla porukallamme ja että paikalliset kähisisivät jossain omassa nurkassaan suunnitellen maailmanloppua. Päästyämme pelipaikalle kuitenkin koin ainakin itse melkoisen yllätyksen kun ihmisiä tuli oikeasti juttelemaan ja heihin pääsi tutustumaan ja jää murtui noinkin helposti. Pelinjohtokin oli melko pelaajaystävällinen ja homma pelasi. Vaikka peli myöhästyikin kolmisen tuntia aluksi ilmoitetusta ajasta, ei se ainakaan henkilökohtaisesti häirinnyt.
Pelasin siis Underhivessä työskentelevää tehdasduunaria. Orja-tyyppistä työtä tekevänä ainoa tavoite pelissä oli viettää vapaapäivää, mahdollisesti etsiä parempia töitä ja idolisoida paikallista gladiaattoria. Hengailin menemään ja fiilistelin neonvärien valaisemaa synkkää pelimaailmaa, jossa korsetit näyttivät olevan muotia. Korsettien lisäksi paikalla oli matrix-nahkatakit ja moottoripyöräsankarit (ilman moottoripyöriä). Fiilistä oli ja kuten ilmeisesti melko normaalistikin, hangaround-hahmo sai osakseen kuulla aika monia salaisuuksia puolelta jos toiseltakin. Ehkä jopa hieman epäterveellisiin mittoihin saakka. Onnistuin kuitenkin tekemään sopimuksia paremmista työpaikoista ja tulevaisuuden näkymistä melkein kaikkien factioitten kanssa (joka ei tuossa maailmassa välttämättä kovin terveellistä ollut). Lopulta päädyin random rogue trainereitten avaruusalukselle mekaanikoksi, vaikka en mekaniikasta papanoitakaan tietänyt oikeasti vaikka elektroniikkatehtaalla töissä olinkin ollut. Eipä siinä, n. 1000-kertainen palkka tehtaaseen verrattuna. Ja mikä parasta myös idolisoimani gladiaattorimestari Gnuk Fu palkattiin samalle alukselle.

Peliin kuului omalta osaltani paljon sinisilmäistä juonimista, proppauksen ihailua, hengausta, fiilistelyä ja muiden seurailua sekä salaisuuksien salakuuntelua. Tykkäsin kovasti. Vielä kun huomasi että myös ihmiset joita ei aikasemmin tuntenut olivat helposti lähestyttäviä pelissä. Tuhannet kiitokset siitä.

Sunnuntaina sitten Jori yritti vielä fiksailla Suskan autoa, kun mokoma ei enää startannutkaan ennen peliä. Fiksailua yrittelivät n. neljään asti ja sitten oli kaikkea kokeiltu ja päätimme lähteä kohti Oulua josko ehtisi vielä junaan. Melkein yhtä ahtaan matkan jälkeen huomasimme että eihän siihen ehditty. No, taas kerran Graaliin Hannan, Maun ja Jupen seuraksi Tomin kanssa. Aamulla kahdeksan junaan ja nokka kohti Rollowoodia.

Kaiken kaikkiaan mainio reissu. Täynnä positiivisia yllätyksiä ja mukavuuksia. Suskalla oli kivaa, kuopiolaiset osaa tehdä pelejä ja on hyviä ihmisiä, joita tekis mieli useamminki nährä. Kalakukkoa en syönyt, mutta Suskan pannarit ja mokkaruudut oli herkkua. Kiitos kanssamatkustajille myös matkaseurasta ja hyväksynnästä.

Kuvia: [Pelinjohto] [Suska]

“Tervetuloa Domeen. Ensimmäiseksi haluaisimme onnitella Teitä pääsystänne projektiimme tuhansien hakijoiden joukosta. Tarkoituksenamme on luoda täydellinen yhteiskunta näinä vaikeina aikoina. Päästäksemme tähän, luomme näin yhteiskunnan, jossa jokaisella on mahdollisuus tavoittaa täydellinen onnellisuuden taso. Jotta voisimme saavuttaa tämän, olemme valitettavasti joutuneet poistamaan Teiltä kaikki muistot aikaisemmasta elämästänne. Siitäkin huolimatta saavuttaaksemme täydellisen onnellisuuden tason, olemme säilyttäneet aikaisemmasta elämästänne yhden tärkeimmän/rakkaimman muiston tukemaan persoonallisuuttanne. Tämä on Dome. Uskomme vakaasti että tulette viihtymään.”

Sanginjoella 12.4 pelattava Dome on kertomus täynnä mysteerejä ja salaisuuksia. Peliin ei tarvitse erityisesti ilmoittautua, vaan kaikki halukkaat paikalle pamahtavat ovat tervetulleita. Toivoisimme kuitenkin että ilmoittaisitte tällä foorumilla tai sähköpostilla osoitteeseen waltro (at) gmail.com mahdollisesta saapumisestanne, jotta voimme hieman suunnitella tarjoilua pelissä.
Proppaukseksi peliin kelpaa valkoiset - tai vähintäänkin vaaleat vaatteet - ja mahdollisesti jotain pientä turkoosia. Peli koostuu lähinnä fiilistelystä ja teoreettisten pulmien ratkaisusta, joten kannattaa varautua pelaamaan oman pienen pään sisällä.

Viikonloppu alkaa jo perjantaina ja paikalle voi saapua myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Viikonlopun aikana on luvassa myös minipelejä (mm. Oven Takana) halukkaille ja niitä voidaan pelailla perjantaina tai lauantaina Domen jälkeen. Paikalta pitää poistua sunnuntaina heräilyn ja siivoilun jälkeen. Toivomme myös jo tässä vaiheessa myös niitä ihmisiä, jotka ovat Sanginjoelta poistumassa jo lauantaina, kantamaan kortensa kekoon siivouksen suhteen. Pienellä panoksella on suuri vaikutus lopputulokseen jos kaikki sen verran jaksavat tarjota apua harrastukselle.

Tapahtuma maksaa osallistujille kaksi euroa (2e), joka on vaivaiset 12 mummon markkaa. Ikärajaa tapahtumassa ei ole. Tapahtuman aikana noudatetaan Suomen lakeja ja tapahtuma on päihteetön. Mikäli Sanginjoen alueella tavataan päihteiden alaisia henkilöitä, tapahtuman järjestäjillä on oikeus poistaa ko. henkilöt alueelta ja tarvittaessa hälyttää poliisi paikalle.

Pidettiinpä viime viikolla Stargåte-maratoonia. Torstaista sunnuntaihin kateltiin hieman välissä levähdellen. Maratooni lähti vierailulla Ruotsissa. Reissun saldona oli 12l colaa ja 6l ruotsalaista energiajuomaa per naama. Niillä eväin lähdettiin sitten katsomaan tuota eeppisyyden multihuipentumaa joka myös Tähtiporttina tunnetaan.

Vähän päälle kaksi tuotantokautta katsottiin. Eli yhteensä n. 35 tuntia eeppisyyttä. Välistä kävi jotain vierailevia tähtiä mukana (kuten Niskasen Tomi joka sunnuntai-aamuna klo 04:30 about ilmestyi paikanpäälle ja sammahti 10min ensimmäisen jakson jälkeen). Kaikenkaikkiaan oli hyvin hämmentävä kokemus ja juttujen taso lähenteli absoluuttista nollapistettä välistä, mutta olihan se hieno elämys. Huolestuttavinta on että vieläkään tuon maratoonin jälkeen ei ollut sellainen olo että olisi katsonut liikaa Stargatea.

Otteita keskustelunaiheista:
“Voiko vääntää semmosta jöötiä että pöntössä hidastuu aika?”
“Sitten kun olen miljonääri lentelen ympäri Afrikkaa helikopterilla alasti”
jne.

Fiilis: Leikkimielinen

Pakko hehkutella nostalgiapuuskaa. Löysin koneen vanhan koneen varmuuskopiohelvetistä vanhat TQ3-trailerin materiaalit mukaanlukien mm. musiikki- ja ääniraita ja melkonen kasa kuvia. JA Adobe Premieren projektitiedostot koko trailerista. Josko tässä saan vietyä fiilistelyn seuraavalle tasolle niin joku päivä saatan ehkä jaksaa vääntää tuon trailerin loppuun ja julkasta sen memorialina. Ois kyllä melkosta…

Ei mulla kai sen suurempaa asiaa ole kirjotettavana… Vähän nuha vielä painaa. Käytiin pelaamassa Super Nintendo -pelejä Anniinalla eilen. Kaikki muut oli vähän humaluksissa paitti minä. On se ennenki huomattu että jos meikälle antaa retro-konsoliin ohjaimen ni siitä ei tuu muutaku koomausta ja “ui saatana”-ääniä. Stargate-maratoonia pitäs tässä jossain vaiheessa viikkoa pitää kuin myös pitäs lanittaa, mutta molemmissa on ajankohat vähän hämärän peitossa. Täytyy siis vaan ottaa chillisti.

Kävin Oulussa. Oli mystistä. Onnistuin paluumatkalla baarista vilustuttamaan itseni ja nyt on vähän tuggo. Koko perhe poislukien minä ja emäntä on lähtenyt ties mihin koko viikoksi. Päätimme emännän kanssa juhlistaa sitä ja kipeilyämme hakemalla kiinalaista. Nam.

Pohdiskelin tuossa että onko sitä tulossa vain vanhaksi, vai miksi näitä huonoja päiviä tulee nykysin useammin ja useammin? Katkeruutta iän myötä vai angstisuutta muuten vaan? Tai sitten se on tämä talvi joka vuosi vuodelta tuntuu vaikuttavan enemmän ihmisten mielialaan. Tai sitten se on vain sattumaa että ikäviä asioita tapahtuu prosenttuaalisesti enemmän talvella kuin kesällä. Dunno. Ehkä sitä ihmiset on vaan loman tarpeessa. Kaikesta. Ite ainaki olen ehkä vähän. Tässä nyt on ollu tämmönen vaihe elämässä, että neljä-viis vuotta sitten kenelläkään ei ollu mitään elämää suurempia ongelmia elämässä (muka), mutta ennen ku huomaskaan ni kaikkea sitä, mistä on peloteltu koulun oppitunneilla, on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Sitä ei ois vielä aikoinaan voinu arvatakkaan että jotkin asiat voi oikeasti olla näinki käsinkosketeltavan lähellä. Maailma ei olekkaan oikeasti niin hyvä paikka kuin sitä joskus sinisilmäsesti usko. Osaltaan pelottavaa ja osaltaan aika pettymys.

Miksi tämä on päivän puheenaihe? Raastaa melkosesti sydäntä nähdä kun nuoremmalla sukupolvella on menossa vaihe että ne on just tajuamassa näitä asioita. Kestääkö kaikki elämän tosiasioita?

Fiilis: Tylsistynyt

Chili-ilta. Heräsin tuossa kahden maissa kun Kukkis ja Muffe oli oven takana ja vaativat ovea auki. Viime yönä piti valvoa siihen kuuteen että sai Aleksin postitettu lentoteitse Helsinkiin. Sitten valmistettiin nuclear chiliä. Tai Muffe ja Kukkis teki… mie suihkuttelin ja koitin herätä. Siihen meni sitten se kahdeksan tuntia ja välissä ehti muu osa perheestäkin lähteä Ouluun. Saatiin chilit valmiiksi ja ehdittiin katsoa Idiocracy, Happy Tree Friendsiä ja Robot Chickeniä vielä ennen syömistä. Porukkaakin ilmestyi paikalle ihan kiitettävissä määrin, joista yllättävän suuri osa uskalsi mokomaa laavaa syödä. Ei siinä, hyvää sörsseliä oli vaikka maitoa kuluikin.

Olen tässä kaivellut vanhoja haaveita ylös maan alta. Tarjoutui yllättävä tilaisuus ensi vuonna toteuttaa pitkäaikaisia suunnitelmia ja voipi olla että tartun härkää sarvista. En hirveämmin uskalla vielä asioista paljastaa ihan järkevistä syistä, mutta jos saan nuo suunnitelmat toteutettua, niin jälkeenpäin voin ainakin sanoa että sain toteutettua elämäni suurimpia unelmia. Aivan sama kuinka hyvin asiat menee suunnitelmien kanssa yhteen. Kauan olen asioista puhunut, mutta nyt on niiden toteuttaminen lähempänä todellisuutta kuin koskaan aiemmin.

Aamulla pitäis lähteä perheen perään Ouluun juhlistamaan kummitädin miehen isoja synttäreitä. Saa nähdä mitän näillä vuosilla jaksaa juhlia taas koko päivän, mutta sukuakin on joskus aina muistettava. Jos Oulussa on jotain toimintaa huomenna (lauantaina) illasta ja/tai joku tahtoo nähdä, niin saa soitella. Voi olla että pääsen karkaamaan ryypiskelyltä.

Fiilis: Hämy

Olipa kerran, lähempänä kuin kukaan olisi arvannut, maailma nimeltä Mikämikämaa. Mikämikämaa oli paikka, jossa saattoi kohdata mitä mielenkiintoisempia satuolentoja ja seikkailuja. Siellä elelivät intiaaneja, merenneitoja, keijuja ja suunnattomia meripetoja. Siellä elelivät myös Kadonneet Pojat ja Merirosvot. Aikojen saatossa Kadonneet Pojat ja Merirosvot olivat sotineet keskenään kunnes joku päivä he olivat huomanneet että molempien olemassaolo oli välttämätöntä. Niinpä he jatkoivat kamppailua keskenään aivan toisenlaisella tarkoituksella. Nyt he kamppailivat molemmat paremman Mikämikämaan puolesta, joskin ehkä hieman omilla tavoillaan.

Eräänä kauniina iltana eräs Kadonneista Pojista istui omassa pienessä puumajassaan heidä eräällä oksalla heidän suunnattomassa puussaan. Majastaan hänellä oli kaunis näkymä koko Mikämikämaahan, niin korkealla tuo oksa oli. Sieltä hän katsoi tuota maata ja mietti kuinka paljon, mutta silti niin vähän oli muuttunut siitä kun Merirosvot saapuivat Mikämikämaahan ja iätön kamppailu heidän ja Kadonneiden Poikien välillä alkoi. Nykyisistä Merirosvoista suuri osa oli vanhoja Kadonneita Poikia, jotka olivat kadottaneet sen leikkisän ja lapsenmielisen kipinän ja kasvaneet aikuisiksi. Aluksi kamppaileminen vanhoja tovereita vastaan oli ollut hankalaa, mutta huomattuaan että vanhoista ystävistä oli todella tullut Merirosvoja oikeasti, oli hankaluudet vähitellen unohtuneet. Siltikin poika kaipasi vanhoja aikoja vanhojen ystäviensä kanssa. Hän toivoi voivansa jälleen joku päivä seikkailla vanhojen ystäviensä kanssa aivan kuin ennenkin. Samalla hän tiesi syvällä sisimmässään kuinka mahdoton toive oli; molempien olemassaolo oli välttämätöntä, niin Merirosvojen kuin Kadonneiden Poikienkin. Niin oli ollut, niin oli ja niin tulisi olemaan.

Poika puhalsi ei-niin-hiljaa sänkynsä yllä sijaitsevan lyhtynsä sammuksiin ja vilkaisi vielä kerran Mikämikämaata ja sen yhdellä poukamalla sijaitsevaa Merirosvolaivaa, josta olivat jo valot sammuneet hetki sitten. Hän toivotti hiljaa sisällään vanhoille ystävilleen tuon laivan sisällä hyvää yöt. Hän huusi vielä kimakalla, lapsimaisella äänellään hyvät yöt muille Kadonneille Pojille ja sulki silmänsä turvallisesti peittonsa - ja kotipuunsa alla.

Noin serverin ylläpitäjä sai sivuston hommat kuntoon ja blogikin on jälleen toiminnasssa. On se jännä.

Mitä olen elämällä tehnyt viimeiset kaksi kuukautta? En yhtään mitään järkevää. Polttanut rahaa. Käynyt Oulussa muutama pidemmän reissun ja ravannut larpeissa. Perus-settiä melkeinpä, mutta kun ei ole elämässä koulua eikä töitä niin ehkä hieman huono omatunto Eipä siinä, kyllä tämä tästä ehkä joku päivä lähtee taas rullailemaan.

Juuri tulin Oulusta. Menin keskiviikkona Uleålandiaan ja elelin siellä rietasta elämää Samin seurassa. Vierailemme mm. Niinalla ja Mikillä ja Niinalla pelailemassa Munchkin Cthulhua, Gears of Waria sekä Halo 3:sta. Oli hubaa. Ja nyt lauantaina sitten oli Oulu 1940 -larppi, jossa pelailin Talvisodan aikaista tarkk’ampujaa (vrt. Simo Häyhä). Olihan se mukava fiilistellä ikkunasta kiväärin kanssa 499 tappoa takana. Meikä tykkäs. Siviileillä tais osalla olla antisosiaalisista hahmoista johtuen tylsähköä, mutta odottelenpa silti innolla jatko-osaa.

Ei kait siinä, saa nähä lukeeko näitä enää kukaan vai kirjottelenko omaksi huvikseni vain Onhan noita mukava lueskella aikojen takaa mitä on tehnyt jne

Fiilis: Hämy

Tämä viikko on mennyt lähinnä turhanpäiväisyyksissä. Eli ei mitään varsinaisesti kehittävää. Mutta sitten mietin että onko sen aina pakko olla? Ehkä sitä voi joskus vaan kellua virran mukana eteenpäin ilman että pyrkii rantautumaan… Syvällistä, eikö?
Noh, mikäs tässä elämää miettiessä. Sunnuntaina on teatteriesityksen kentsut. Menin vähän varkain prokkikseen mukaan ja ekat reenit missä olin mukana oli maanantaina. Ens viikon maanantaina ensi-ilta. Iihhihihihi… No, ei kai siinä, paskageneraattori jylläämään vaan jos ei muuta. On vaan muutamia aika kivoja monologeja tuossa.

Keskiviikkona oli uuden Granden avajaiset. Kutsuvieraina saatiin kuudesta kaheksaan ilmasta kaljaa ja - ruokaa. Oli ihan hubaa, vaikka lähinki suht aikasin kotia koisimaan ku alko vähän väsy painaa. Uus paikka on melkolailla erilainen kuin edellinen Grande: kaikki on sijoitettu yhteen isoon huoneeseen (+tupakkakoppi ja vessat of köörs), sohvia ei ole ja huoneessa vallitsee siniset sävyt (?). Ei siinä, vaatii vaan ehkä hieman totuttelua.

Tuli sitten lähdettyä kahden viikon päästä Haapavedelle pelailemaan semmoiseen peliin kuin Yön Hiljaisuudessa. Muuten ei varmaan olisi tullut lähdettyä edes, mutta kun autolla ilmeisesti pääsee ni mikäs siinä sitten. Ja kakkoskuskia kaipailivat niin sitä suuremmalla syyllä sitten. En nyt tiiä inspaako idea hirveästi eikä sinne kai ole kauheasti tuttuja edes menossa, liekkö porukalla jonkin verran antipatioita haapaveteläisiä pelejä kohtaan…

Fiilis: Hämmentynyt

Fiilis: Hämmentynyt & Pelästynyt

Tulipa pidettyä sitten yksi ikuisuusprojekti vähemmälle. Keskiyön Kerho toteutettiin siis tuossa viikonloppuna Steiner-koululla. Oli makoisaa ja kuten odotin ni pelkäsin itekki melko lailla. On se jännä vaikka ite on suunnitellu pelin ni silti… Peli onnistu siis omasta mielestäni ainaki hyvin, vaikka jouduttiin kehittelemään vähän konkreettisempia asioita kuin alunperin oli tarkotus, mutta homma toimi. Suuri kiitos tästä Natskulle ja Mikille. Mageeta. Tahtosin vielä kiittää erityisesti sunnuntain siivousavusta Hannea, Teroa, Mikkiä, Samia, Jamoa ja Lenskiä. Oli iso urakka siivota niinkin pienellä porukalla koko koulu, olette kultaisia.

Nyt yritän itse päästä yli pelistä. Kaksi päivää tässä tehnyt kuolemaa väsymyksen takia. En ole viikkoon nukkunut hyvin ja to-ma vielä vähäisessä määrin. Mietin tässä että millonkahan sitä onnistuu nukkumaan kunnolla, sopivassa määrin ja millonkahan sitä taas pääsee yli tästä pelistressistä… Vielä ois hommia hoidettavana, mutta saa nähä kykeneekö sitä mitään hoitamaan ennen viikonloppua. Luulen nimittäin että ennen sitä ei tule pahemmin unta palloon.

Mutta johtopäätös tästä kuluneesta projektista -> en ole tekemässä kauhupelejä enää… ainakaan melkoiseen toviin.

Fiilis: w33rd

Kerronpa täälläkin sitten. Eilen tuli mieleeni ensimmäistä kertaa elämässäni, että onkohan tämä ihan järkevää tehdä larppia. Fiilis tuli kun suunnittelin Keskiyön Kerhoa ja tuli itelle mieleen että uskaltaakohan sitä ite osallistua juttuihin ja että kestääköhän pää. Minusta se on vähän huolestuttavaa. Kuten irkissä lupailin niin tämän jälkeen en tule pitämään kauhupelejä melkoiseen toviin. Ei pää kestä.

Miksi ei pää kestä? Minulla on henk. kohtaisesti sellainen tapa kirjoittaa pelejä että virittäydyn pelin edellyttämään tunnelmaan jollakin tavalla psyykkaamalla. Tällöin yleensä syntyy parhaat ideat (imho) ja pystyy näkemään paremmin miten asiat vaikuttavat kokonaisuuksiin ja miten mahdollisesti ihmiset reagoivat asioihin. Esimerkki: eeppinen taisteluskenu jossain pelissä niin kuuntelee eeppistä musiikkia ja fiilistelee sitä, katsoo ehkä jotain eeppistä pätkintäleffaa tjsp.

Tästä syystä siis arvaatte miten valmistan itseni kauhupelien kirjoittamiseen. Mielenterveyshän tässä kohta menee. Mutta ei se mitään, suurin osahan siitä on jo ajat sitten mennyt menojaan. Tällä viikolla olisi tarkoitus kirjoitella ja valmistella Keskiyön Kerho siihen malliin että sitten ei tarvi kuin pitää peli. Katsotaan miten onnistutaan.

Fiilis: 1up & Megamies

Uuh, 9 päivän loma meneillään. Ensi viikon sunnuntaina pitää vasta mennä takaisin tuonne laitokseen. Mahtava fiilis. Ei oo varmaan näin relax olo ollu yheksään kuukauteen missään vaiheessa. En ole tehny mitään järkevää tänään. Eilen käytiin Mikkelinmarkkinoilla mainostamassa Rollia melko onnistuneesti. Vedettiin boffausta siellä ja pidettiin pöytää. Itse loppuillasta kertoilin improtun tarinan nuotion ääressä. Oli ihan hauskaa kyllä. Tuon jälkeen sitten mentiin Kukkikselle ja Andrille kattomaan elokuvia. the Departed ja Cobra

Mukava olla lomalla.

Fiilis: 1up & w33rd

Ensin mitä teen nyt: istun sotilaskodissa ja odotan että joku saisi selvyyden miten hommat menee. Piti pitää oppitunti mutta niille joille se piti pitää ei ole ilmeisesti informoitu itse asiasta. Eli nyt ne on jossain hukassa eikä kukaan tiedä missä. Ollaan pari tuntia etitty niitä ja nyt ollaan sitten juomassa kahvia ku ei jaksanu enää.

Ja sitten näin sopivasti kuluneen viikonlopun MacNolten Aika 2:een liittyen pöllin Hannan blogista vampyyri-testin. Pelasin viikonloppuna siis vampyyri-kapteenia. Oli hauskaa ja toimintaa riitti.

You scored as Toreador, You belong to the Toreador bloodline. Often regarded as vain or shallow, the Toreador are blessed with a striking, almost supernatural beauty. Toreador are so driven by the pursuit of beauty that they are often highly connected with art, music, or theater. While they do have a uncanny ability to seduce and manipulate mortals, many other vampires simply dismiss them as decadant pretty-boys. Toreador 88% Malkavian 71% Gangrel 67% Brujah 63% Tremere 58% Ventrue 50% Nosferatu 38% What vampire clan do you belong to? created with QuizFarm.com

Ps: ja kyllä, nauran tuolle itekki

Fiilis: Megamies

Jaha, on tämäkin unohtunut kaiken häspän ohella. No, kertoillaan nyt jotain mitä on tapahtunut elämässä.

Elämä alikersanttina on aika helppoa. Varsinkin johtokeskus-hommissa. Vähän kuin kävisi armeijalla töissä. Ei saa oikein vaan kertoa mitään siitä minkälaisissa töissä. Päivät menee nopeaa kun on motivaatiokin kohillaan kun pääsi taas aivan uudenlaisiin hommiin (tavallaan). Enää kolme ja puoli kuukautta noin jäljellä joka menee tod näk melko heittämällä.

Muualla elämässä olen kierrellyt larppeja ja Ropeconissakin piipahdin. Nyt on projekteina tällä hetkellä meneillään oleva Offertory ja marraskuussa saapuva Keskiyön Kerho. Offertory on “larppi” joka kestänee johonki kevääseen asti ja pieniä pelautus-sessioita on silloin tällöin. Tavallaan pelaajat voivat jatkaa tarinaa minä hetkenä hyvänsä soittamalla ingame-puheluita, lähettämällä sähköposteja jne. Hyvin on lähtenyt sekin rullailemaan tässä.

Nyt viikonloppuna MacNolte 2 johon sain peruutuspaikan. Monet ihmiset suhtautuvat melko varauksella ko. peliin mutta itse ainakin riemulla lähden mukaan. Hienon hahmonkin Suska väsännyt. Tykkään. Propitkin löytyi ja olen niihin jopa tyytyväinen.

Tällä hetkellä kattelen seuraavia sarjoja: Zettai Shonen, Trigun (kyllä, nyt vasta) ja Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto.